valmentajat

Tällä nettisivulla Pakilan Voimistelijoiden valmentajat esittelevät vuorollaan itsensä sekä kertovat työstään seurassa ja joukkueittensa parissa. Uusi valmentajaesittely ilmestyy sivuille kuukausittain.

Valmentajat vastaavat esittelyssään seuraaviin kysymyksiin:
1.       Kuka olet, mikä on voimistelu-/valmennustaustasi ja koulutuksesi sekä valmentajana että ”siviilissä”?
2.       Mitä joukkueita valmennat tällä hetkellä? Mihin asioihin olette harjoituksissa viime aikoina keskittyneet?
3.       Mikä on valmentamisessa parasta? Entä haastavinta?
4.       Mikä on PNV:ssä parasta? Entä mitä asioita haluaisit kehittää?
5.       Mitä tavoitteita sinulla on valmentajana?
6.       Millä tavalla vietät vapaa-aikaasi?

TOUKOKUU 2012/Emilia Suokko:

MAALISKUU 2012/Marisanna Leminen:

1. Olen harrastanut nuorempana taitoluistelua ja joukkuevoimistelua PNV:ssä vuoteen 2001 asti. Kokemusta ohjaamisesta ja valmentamisesta on ehtinyt kertyä jo 14 vuotta. Olen apuohjannut ja ohjannut satujumppaa ja perusvoimistelutunteja vuosina 1996–2000. Ensimmäisen joukkueeni, Escadan, valmentamisen aloitin 2000. Joukkueen lopettaessa syksyllä 2010 jäin itsekin hetkeksi pois valmennuskuvioista. Tosin salilla ja kilpailuissa vierailin silti säännöllisesti. Rakkaus lajia kohtaan on ja pysyy.  Tuomarina olen toiminut vuodesta 2006 alkaen ja seuraava etappi valmentajakoulutuksessa on lajitutkinto. Siviilielämässäni olen koulutukseltani tradenomi.

2. Vuoden tauon jälkeen aloitin Okariinojen vastuuvalmentajana tammikuussa 2012. Okariinat kilpailevat keväällä ensimmäistä kertaa 10-12v. sarjassa. Harjoituksissa keskitymme tällä hetkellä erityisesti liikkuvuuden lisäämiseen, keskivartalon hallintaan ja ojennuksiin. Tämän lisäksi hiomme kilpailuohjelmaa mahdollisimman virheettömäksi.

3. Tauon aikana ymmärsin entistä selvemmin, kuinka rakastan lajia ja valmentamista. On upeaa valmentaa motivoituneita ja innostuneita voimistelijoita, joiden kanssa yhdessä pyritään kohti tiettyä päämäärää ja tehdään määrätietoisesti töitä. Ne ovat palkitsevia hetkiä, kun voimistelijat oppivat uutta, kehittyvät ja saavuttavat tavoitteet niin harjoituksissa kuin kilpailuissakin. Pidän siitä, että pääsen toteuttamaan luovuuttani koreografioiden ja kilpailupukujen suunnittelussa.  Yksi parhaista asioita valmentamisessa on se, että näkee konkreettisesti oman käden jäljen ja työn tulokset. Yksikään työpäivä valmentajana ei ole tylsä tai samanlainen. Lähden joka kerta innoissani pitämään treenejä ja toivon, ettei harjoitukset vielä loppuisi. Nämä ovat minulle merkkejä siitä, että todella pidän työstäni. Koen haastavaksi irrottautua valmennukseen liittyvistä asioista. Valmennus vie todella paljon aikaa, kun sen haluaa tehdä hyvin ja pyörii jatkuvasti mielessä. Tämä on pois muilta töiltä ja vapaa-ajalta. Valmentajana asetan itseni myös jatkuvan arvostelun alaiseksi, joka luo omat paineensa. Yllättävät vastoinkäymiset myös aiheuttavat päänvaivaa.

4. PNV:ssä parasta on jatkuva halu kehittyä ja pyrkiä kohti kansainvälistä huippua. Seuran toiminta on kehittynyt valtavasti kymmenessä vuodessa. Yhteistyötä voisi tehdä entistä enemmän muiden seurojen ja tahojen kanssa. Seuran tunnettuutta ja vetovoimaisuutta tulisi lisätä.

5. Mietin koko ajan miten asiat voisi tehdä vielä paremmin, jotta valmennettavistani tulisi kaikin puolin taitavia lajia rakastavia voimistelijoita ja he pääsisivät tavoitteisiinsa sekä toteuttamaan unelmiaan. Minulla on jatkuva halu kehittyä aina vain osaavammaksi ja ammattitaitoisemmaksi valmentajaksi ja haluan olla hyvä siinä mitä teen. Tärkeänä tavoitteena pidän myös sitä, että saan voimistelijat jatkamaan lajia terveinä urheilijoina vuodesta toiseen. Unelmani liittyvät MM-areenoille.

6. Kaverit ovat hyvin tärkeitä, joten heidän kanssa pyrin viettämään mahdollisimman paljon aikaa. Haluan myös matkustella paljon, koska se piristää aina! Lueskelen mielelläni erilaisia blogeja. Niistä parhaita ovat tietysti voimistelublogit! Hyvä keino saada ajatukset kokonaan pois voimistelusta on katsoa leffoja. Heti, kun sää muuttuu vielä vähän keväisemmäksi suuntaan lenkkipolulle ja laitan hyvää musiikkia soimaan taustalle. Käyn mielelläni keskustassa kävelemässä sekä poikkeamassa kivoissa kahviloissa ja kaupoissa. Odotan jo kovasti kesää, koska silloin vapaa-aikani kuluu auringosta nauttien!

TAMMIKUU 2012 / Maria Ringinen:

1. Olen taustaltani rytminen voimistelija. Harrastin lajia 16 vuotta Elannon Iskussa, nykyisessä Elisessä. Urallani ehdin saavuttamaan paljon. Voitin 6 peräkkäistä Suomen mestaruutta, 3 Pohjoismaiden mestaruutta ja edustin Suomea maailmanmestaruuskilpailuissa peräti 3 kertaa. Paras saavutus MM-kilpailuissa oli 20:s sija vuonna 2005. Urheilu-urani jälkeen vuonna 2008 siirryin pienen loman jälkeen valmentamaan joukkuevoimistelijoita Pakilan Voimistelijoihin. Valmennuksen alkuvaiheessa olin paljon töissä Suomalais-venäläisessä koulussa opettajien sijaisena.  Tällä hetkellä opiskelen HAAGA-HELIAN ammattikorkeakoulussa Kansainvälistä kauppaa. Olen myös pikkuhiljaa kouluttautumassa joukkuevoimistelun tuomariksi ja puolessa välissä ammattivalmentajatutkintoa.

2. Valmennan tällä hetkellä Gloria-joukkuetta, sekä pieniä tyttöjä Simpukat-joukkueessa. Glorian tavoitteena on vaikeuttaa ohjelmaa lisäämällä uusia vaikeusosia ja vahvistamalla ilmaisua ja näyttävää voimistelua, pienten kanssa tavoite on saavuttaa hyvä perusvoimistelun taso sekä esitysohjelman muistaminen.

3. Valmentamisessa parasta on nähdä oman työn tulos. Nähdä, että tavoitteet saavutetaan tekemällä kovaa työtä. Haastavinta on ajan puute, sillä opiskeluni vie tällä hetkellä paljon aikaa ja energiaa.

4. PNV:ssä parasta on työilmapiiri ja seuran yhteinen motivaatio tarjota jokaiselle tytölle erinomainen mahdollisuus voimistella.

5. Valmentajana minun suurin tavoite on auttaa tyttöjä pääsemään omiin tavoitteisiin. Teen kaikkeni sen eteen, että minun tavoite ja tyttöjen tavoitteet saavutetaan.

6. Vapaa-aikana koulutehtävät vievät suuremman osan ajasta. Yritän kovasti ehtiä myös näkemään läheisiä, kavereita ja urheilla.

SYYSKUU 2011/Eeva Aaltonen:

1. Heippa vaan! Olen Aaltosen Eeva ja 20-vuotias, toivon mukaan kohta jo aikuisenalku ja PNV:n oma kasvatti. Aloitin joskus viiden ikävuoden tienoilla PNV:n jumpissa ja sitä kautta siirryin valmennusryhmään. Treenailtiin aina vuoteen 2006 asti porukalla, jonka pohja oli ihan ensimmäisestä valmennusryhmästä ja viimeisimmät vuodet kilpailtiin nimellä Hobitit. Joukkuevoimistelu oli silloin vielä todella erilainen laji ja PNV pienempi seura ja niistä vuosista onkin jäänyt käteen monia upeita kausia, jolloin raivattiin tietä aina huipulle asti. Kesällä 2006 oli edessä suuri muutos, kun ikäluokkia yhdisteltiin ja sen seurauksena syntyi lopulta Escada, jossa vietin voimisteluelämäni aina vuoteen 2010 asti. Escadan kokoonpano vaihtui vuosien aikana, mutta ominaista oli vuodesta toiseen palava halu voimistella, uskomaton tiimihenki, tahto menestyä ja tehdä töitä. Escadan kanssa saavutettiin PNV:n ensimmäinen suomen mestaruusmitali ja oltiin monta vuotta mukana Svolin maajoukkueringissä. Escadan ihana tie tuli päätökseensä joulukuussa 2010, mutta oma haluni treenata jatkui joten vaihdoin seuraa Vantaan Voimisteluseuraan ja Mimodes-joukkueeseen, jossa onneksi sain viettää loppuajan urastani aina kesään 2011 asti. Elokuussa 2011 palasin takaisin PNV:n toimintaan valmennuskuvioiden kautta ja olen ollut todella innoissani uudesta tavasta katsoa voimistelumaailmaa. Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2010 Mäkelänrinteen urheilulukiosta ja seuraava etappi onkin yliopisto-opiskelu. Olen myös syksyn aikana kouluttautunut jv-tuomariksi, mistä olenkin hyvin innoissani! :)

2. Apuvalmennan tällä hetkellä kahta joukkuetta; 12-14 vuotiaiden mestaruussarjan Mimosaa sekä 4-5 vuotiaita voimistelijanalkuja eli Minimikroja. Mimosan kanssa on peruskuntokauden päättymisen jälkeen panostettu suurin osa ajasta uuden kilpailuohjelman sekä sen sisältämien vaikeusosien ja liikkeiden harjoittelemiseen sekä lisäksi erilaisiin fyysisiin harjoitteisiin. Tytöt ovat uuden välineen ja kilpailusarjan edessä ja ovat ottaneet haasteet hyvin vastaan ja ohjelmaharjoittelu on edistynyt hyvää tahtia. Uusi ohjelma on todella sopiva tytöille; pirteä ja tyttömäinen. Minimikrojen kanssa puolestaan ollaan aloitettu harjoittelemaan voimistelun alkeita ja jv-tekniikkaa ja käyty läpi tärkeitä osa-alueita, kuten liikkuvuutta, ketteryyttä ja vartalonhallintaa muun muassa leikkien ja eri välineiden avuin.

3. Valmentamisessa on parasta se, että saan antaa tytöille jotain, mitä olen omalla urallani oppinut, nähnyt ja kokenut hyväksi. Paras fiilis tulee, kun huomaa, että yhdessä tyttöjen kanssa tiiminä tehdään töitä kaikkien rakastaman asian eteen ja sitä kautta saadaan tuloksia. On ihanaa nähdä, miten tytöt ovat jo nuoresta iästään huolimatta kunnianhimoisia tavoitteiden suhteen ja miten saa olla osana antamassa heille neuvoja siitä mitä tehdä ja mitä jättää tekemättä. Haluan kannustaa tyttöjä nauttimaan joka hetkestä ja tekemään kaikkensa menestyksen eteen, sillä tiedän että se työ kannattaa. Myöskin se, että saa nähdä kuinka erilaiset persoonallisuudet ovat kiteytyneet yhdeksi joukkueeksi ja miten he toimivat siinä tuntuu hienolta. Haastavinta valmentamisessa on se, miten saada omat ajatukset ja mielikuvat selvennettyä valmennettaville ohjeiden ja neuvojen muodossa. Myöskin se, miten eri tytöt reagoivat asioihin eri tavoin niin henkisesti ja fyysisesti tuo paljon haastetta joukkuelajin valmennukseen. Haastavaa on myös se, miten epäonnistumisen hetkellä saa tytöt suuntaamaan katseensa aina eteenpäin kohti uusia tavoitteita ja ottaa huomioon se, miten asioita on katsottava nyt erilaisista näkökulmista kuin omina voimisteluvuosinani.

4. PNV:ssä parasta on sen jatkuva halu kehittyä seurana sekä tarjota eri ikäisille ja tasoisille voimistelijoille mahdollisuus viettää aikaa lajin parissa. PNV:n loistava tiimityöskentely luo koko ajan onnistuneita tapahtumia sekä uutta tarjontaa ja pitää seuran kilpailukykyisenä vuodesta toiseen. Siitä vuodesta, kun itse aloitin voimistelun, on PNV:stä tullut seura, jossa toimitaan ammattimaisesti urheilun eteen ja luodaan esimerkiksi valmentamilleni tytöille hyvä ympäristö kehittyä ja menestyä tavoitteidensa mukaisesti. Kehitettävää on tottakai aina ja esimerkkinä siitä voisi olla vielä yhteisen PNV-hengen edistäminen vielä niin, että se esimerkiksi heijastuisi vielä enemmän tyttöjen suurena ylpeytenä edustaa seuraansa.

5. Tavoitteenani on antaa itsestäni niin paljon, mitä tytöt pystyvät ikinä ottamaan irti ja tehdä kaikkeni, että heidän haluamansa tavoitteet ja unelmat toteutuisivat. Haluan olla tyytyväinen heidän työskentelyynsä ja sitä kautta luoda heille upeita elämyksiä ja onnistumisen tunteita urheilun parissa, sekä opettaa asioita myös esimerkiksi ryhmätyöskentelystä sekä urheilullisista elämäntavoista. Haluan, että kaikki saavat mahdollisimman paljon iloa toisistaan siinä tiimissä, missä työskentelemme. Muita tavoitteita on kouluttautuminen voimisteluliiton koulutuksissa niin valmentaja- kuin tuomaripuolella niin pitkälle kuin pystyn ja myös sitä kautta tuoda uusia näkökulmia valmennuspuolelle.

6. Vapaa-aikaani yritän kuluttaa vaihtelevasti monien asioiden parissa. Voimistelun jättämä aukko on täytetty nyt monenlaisella urheilulla ja olenkin hyvin iloinen siitä, että laji on luonut treenamisen osaksi joka päiväistä elämää, edelleenkin. Yritän harrastaa monipuolisesti erilaisia lajeja aina pitkän matkan maastojuoksuista spinningiin ja kokeilla asioita, mitä ei voimisteluaikoina ehtinyt. Usein huomaan verestäväni myös jumppailumuistoja olohuoneen poikki.. =) Vietän hyvin paljon aikaa perheen, poikaystävän ja ystävien kanssa, rakkaimmat heistä ovatkin entisiä joukkuekavereitani. Lisäksi olen intohimoinen nettisurffailija, penkkiurheilija, musiikin kuuntelija, lukija sekä elokuvien katselija. Olen aikalailla kaikkiruokainen ja kun innostun jostain, seuraan sitä pakonomaisesti, oli se sitten lentopalloa tai lätkää, Bruce Springsteen tai Lady Gaga, Hesarin mielipideosio tai Cosmopolitan, Harry Potter tai Pulp Fiction.. Yksi suuri harrastus on kaikkien jumppablogien orjallinen lukeminen ja yleensäkin voimistelumaailman seuraaminen! :)

KESÄKUU 2011/Sanna Hirvonen:

Olen Sanna Hirvonen. Olen voimistellut Pakilan Voimistelijoissa pienestä pitäen ja myös valmentanut ja ohjannut nuoruudessani Pakilassa. Sitten elämä heitti minut Pohjanmaalle melkein vuosikymmeneksi ja valmistuin fysioterapeutiksi. Olen valmentanut myös Seinäjoella koko ajan ja valmennuskokemusta on kertynyt ja reilusti yli kymmenen vuotta. Siinä ajassa on ehtinyt kokea ja nähdä jos minkä tasoisia ja ikäisiä voimistelijoita ja olen ehtinyt kouluttautua liiton lajitutkinnolla. Palasin viime syksynä takaisin kotikonnuille ja Pakilaan valmentamaan.

Tällä hetkellä valmennan Oleanoja ja Okariinoja, jotka ovat seuramme nuorimpia joukkueita ja osallistuvat asematapahtumiin. Molemmat joukkueet nousevat ensi keväänä uuteen 10-12 -vuotiaiden yhteiseen sarjaan. Okariinoja valmennan Sirpa Lahervon kanssa yhdessä ja Oleanoista minulla on päävastuu ja harjoittelemme syksystä alkaen kolme kertaa viikossa, jonka lisäksi tytöt käyvät taitoharjoitustunnilla kerran viikossa. Lisäksi valmennan päävastuullisena Melina ja Delina -joukkueita. Melina nousee syksyllä 12-14 -vuotiaiden sarjaan ja harjoittelee nyt kovaa vauhtia vanteen käsittelyä. Delina-joukkue koostuu nuoremmista tytöistä ja he jatkavat 10-12 -vuotiaiden sarjassa. Heidän kanssa harjoittelemme uusia tasapainoja ja hyppyjä sekä palauttelemme mieleemme pallotekniikkaa viimesyksyltä.

Valmentamisessa on mielestäni parasta kun saa tehdä töitä motivoituneiden ja lajista innostuneiden lasten ja nuorten parissa. Mielestäni hienointa valmentamisessa on kun onnistuu motivoimaan tyttöjä parempaan suoritukseen ja näkee kuinka tytöt saavat onnistumisen kokemuksia ja kehittyvät. Samalla motivointi on myös haastavinta valmentamisessa ja se vaatii tiedostettua, kovaa työtä itseni ja tyttöjen kanssa, että se onnistuu.

Pakilan voimistelijat on kasvattiseurani ja olen kovin ylpeä seuramme kehittymisestä ja eteenpäin suuntautuneisuudesta. Muistakin seuroista kokemusta omaavana voin sanoa, että Pakilassa ajatellaan urheilijan parasta ja pyritään kehittämään toimintaa jatkuvasti niin, että voisimme viedä voimistelua ja urheilua eteenpäin. Seuran työskentely on tavoitteellista ja päämäärätietoista. On ilo olla mukana seurassa, jossa kannustetaan ja tuetaan itsensä kehittämiseen kaikin tavoin.

Tavoitteeni valmentajana ovat päästä ammattivalmentajatutkinnolle ja valmistua ammattivalmentajaksi. Saada lisää tietoja ja taitoja, jotta voisin viedä oppimaani salille ja kehittää voimistelijoitani paremmin. En ole kovin kunnianhimoinen valmentaja mitalien ja maineen suhteen, minulle on tärkeää, että urheilijani oppivat harjoittelemaan ahkerasti ja tekemään töitä omien tavoitteidensa eteen, jolloin myös niihin haluttuihin tuloksiin päästään.

Vapaa-ajalla olen pyrkinyt harrastamaan liikuntaa ja pitämään huolta itsestäni. Kuuntelen mielelläni musiikkia ja luen kirjoja rentoutuakseni. Lisäksi erittäin tärkeää elämässäni on ystävät ja perhe. Nyt kun muutin takaisin kotiseudulle lähemmäksi heitä, pyrin tapaamaan ja viettämään aikaa heidän kanssaan, mahdollisimman usein.

TOUKOKUU 2011/Elina Pohjonen:

1. Elina Pohjonen on nimeni. Olen aloittanut jonkun jumppailun
PNV:ssä ehkä noin 6 vanhana ja siellä voimistelin noin 17-vuotiaaksi
saakka, minkä jälkeen Tiamien lopetettua pääsin Tapiolaan Elegiaan.
Vaihto-oppilasvuoteni opiskelin vuoden Jyväskylässä ja kävin vähän
vielä virkistämässä Siriuksessa voimistelumuistojani. Tänä vuonna
paluu taas takaisin voimistelukentille kun Tiamat-porukalla
päätettiin vielä vähän pitää ystävyyttä yllä treenamalla taas
yhdessä.valmetamista olen tehnyt niin PNV:ssä kuin Tapiolassakin
tässä vuosien varrella sijaistamalla ja apuvalmentajana. Nyt olen
ensimmäistä kertaa enemmän vastuussa valmennuksesta ja ohjelmasta.
Opiskelen kasvatuspsykologiaa Helsingin yliopistossa, eli se tukee
myös paljon valmennustyötä. Olen myös 3-luokan tuomari. Lisäksi
tanssin Tanssivintin vapaaoppilasryhmässä, eli olen päässyt nyt kohta
2 vuotta kehittämään omaa liikekieltäni, tekniikkaa jne todella hyvien
opettajien opastuksella, mikä on antanut paljon valmennukseeni.

2. Valmennan Alfeiaa kaksi kertaa viikossa. Olen joutunut
käyttämään harjoituksissa paljon aikaa ohjelman hiomiseen, koska
olen tehnyt koreografian ja näen tyttöjä kuitenkin aika harvoin.
Olen kuitenkin yrittänyt painottaa jalkatekniikkaa ja vartaloita
muussa treenissä.

3. Tällä hetkellä valmentamisessa parasta on kaksi asiaa.
Ensinnäkin se, kun saa olla osallisena ja auttamassa jotain tyttöä
oppimaan jonkun uuden asian ja kun näkee tyttöjen kehityksen.
Toiseksi pidän aivan hirmuisesti tytöistäni, jos heitä nyt omiksi
voi sanoa, koska heistä huokuu sellainen mieletön halu oppia uusia
asioita ja yrittää parhaansa.

Haastavinta on oman riittämättömyyden/osaamattomuuden tunteen sieto.
Kilpaurheilussa panokset ovat aika kovia ja tietää mitä onnistuminen
tytöille merkitsee, niin haluaisi kyetä heitä siinä parhaalla
mahdollisella tavalla tukemaan, mutta kun aina ei sitä kuitenkaan osaa
tai pysty. Olen kuitenkin huomannut, että liika kriittisyys aiheuttaa
hirveesti stressiä ja silloin valmennus (eikä kyllä mikään muukaan)
mene hyvin.

4. PNV on seurana mennyt omista voimistelu ajoistani todella
paljon eteenpäin ja minusta vanhemmat ja seuran johtokunta jne. ovat
tehneet hirveästi arvokasta työtä esimerkiksi kilpailuiden
järjestämisen jne. suhteen. En osaa sanoa mitään varsinaista
kehittämistä, mutta minusta on tärkeää pitää aina mielessä (tai
korostaa seurassa) että jokainen tyttö tai poika ansaitsee saada
omille tavoitteilleen ja taidoilleen sopivaa innostavaa opetusta
tai valmennusta. Oli se sitten kilpa- tai harrastusmielessä.

5. Toivon, että säilytän valmentamisessanni ilon, koska
voimistelussa vallitsee helposti liian vakava ilmapiiri, josta
toivon voivani päästä ainakin omissa harjoituksissani eroon. Toivon
myös, että oppisin valmentamaan tyttöjä mahdollisimman monipuolisesti.

6. No mieluiten kavereiden hyvässä seurassa joraamalla tai
sitten maalla rentoutuen: ratsastaen tai mummon kanssa kaikkea
hauskaa touhuillen. Olen myös aivan innoissani keväästä sillä pääsen
taas sulille lenkkipoluille auringonpaisteeseen juoksemaan.

HUHTIKUU 2011/Sirpa Lahervo:

1.       Kuka olet, mikä on voimistelu-/valmennustaustasi ja koulutuksesi sekä valmentajana että ”siviilissä”?
Olen Sirpa Lahervo ja olen ollut Pakilan voimistelijoiden jäsen 3 vuotiaasta lähtien. Kultaisessa nuoruudessani voimistelin hyvällä menestyksellä SNLL:n kisoissa Pakilan kilpailujoukkueessa noin 15 vuoden ajan sekä myös koulun joukkueessa Koululiikuntaliiton kisoissa. Yhdellä rytmisen peruskurssillakin tuli joskus ala-asteikäisenä käytyä.
 
Pääsin myös kansainväliselle esiintymismatkalle jo 11-vuotiaana kun Pakilan Naisvoimistelijoiden 11-12-vuotiaiden tyttöjen joukkue pyydettiin mukaan kansainvälisille lastenjuhlille entisen Jugoslavian pääkaupunkiin Belgradiin.
 
Sen jälkeen on tullut luuhattua useammat Gymnaestrada-matkat (itse voimistelijana ja ohjaajana) sekä kolmesti on suunnattu Italian Riccioneen (valmentajana).

Ensimmäisten valmentamieni joukkueiden aloitusajat sijoittuvat jonnekin 80-luvun puoliväliin ja siitä eteenpäin olen ollut mukana täydellä sydämellä valmennuksessa. Koulutukseni on lajivalmentaja vm. 2000. Siviilityökseni teen toimistotöitä Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueella.

2.       Mitä joukkueita valmennat tällä hetkellä? Mihin asioihin olette harjoituksissa viime aikoina keskittyneet?
Valmennan keväällä 2011 neljää joukkuetta; Alfeia 12-14-vuotiaiden mestaruussarjassa, Neifiriä 12-14-vuotiaiden kilpasarjassa, Orquideaa 10-12-vuotiaiden kilpasarjassa ja Okariinoja asemasarjassa. Kevään ohjelmat on saatu hyvissä ajoin jo kokoon, kaikilla joukkueilla on ollut jo 1-3 leiriä ja ollaan päästy jo hiontavaiheeseen ohjelmaharjoittelussa.

3.       Mikä on valmentamisessa parasta? Entä haastavinta?
Valmentamisessa on parasta se, että näkee työnsä tuloksen tyttöjen kehityksenä ja saa osallistua tyttöjen kasvuun pienestä pirpanasta varhaisaikuisuuteen. Nuorempana opintosuuntaani miettiessäni yhtenä vaihtoehtona oli opettajaksi opiskelu, mutta totesin sen, että mikäli ensin opetan lapsia koulussa ja sitten vielä illalla salilla, niin jompi kumpi voi käydä liian raskaaksi. Nyt toimin päivällä "alaisena" ja teen itse mitä käsketään ja sitten illalla saan määrätä ja pitää langat käsissä.
Kaikilla joukkueilla - eri ikäisillä ja eri sarjoissa kilpailevilla -  on omat erilaiset haasteensa. Erilaisissa vaiheissa olevien joukkueiden valmentaminen on kuitenkin toisiaan tukevaa työtä. Jos huomaa tehneensä virheen jossain asiassa yhden joukkueen kohdalla, niin sen voi siten korjata seuraavan ikäluokan joukkueen kanssa.

4.       Mikä on PNV:ssä parasta? Entä mitä asioita haluaisit kehittää?
PNV on oma seurani, jota en vaihtaisi mihinkään. Syntyperäisenä pakilalaisena, samaan seuraan koko ikäni kuuluneena (ja samassa talossa asuneena) arvostan pysyvyyttä ja jatkuvuutta.
Seuran ja koko lajin tunnettuutta pitäisi saada parannettua, jotta uraansa aloittelevia nuoria voimistelunalkuja saataisiin seuran toimintaan vieläkin enemmän.

5.       Mitä tavoitteita sinulla on valmentajana?
Henkilökohtaisena tavoitteena on jaksaa edelleenkin innostua valmennuksesta yhä uudelleen ja uudelleen ja myöskin pysyä mukana ajan muutoksissa. Tavoitteenani on myös saada lapset ja nuoret innostumaan liikkumisesta ja eritoten tietysti joukkuevoimistelusta niin kovasti, että haluavat myöhemmin kokeilla omia siipiään valmennuksen parissa. Tähän Pakilan Voimistelijat antaakin aina mahdollisuuden, oman kilpailu-uransa päättäneet tytöt otetaan mielellään apuvalmentajiksi kasvamaan.

6.       Millä tavalla vietät vapaa-aikaasi?
Vapaa-aikaa salin ulkopuolella ei juurikaan ole kun valmentaa neljää joukkuetta. Tällä kaudella aion kuitekin ainoana vapaana arki-iltanani uskaltautua käymään vuosien tauon jälkeen balettitunnilla. Harvinaiset vapaailtani vietän useimmiten lähinnä lepäämällä telkkarin ääressä, lukemalla kirjoja tai tekemällä käsitöitä, tässä viimeisessä asiassa olen kyllä tosi huono, mutta yritettävä on. Koska arkeni on niin tarkasti aikataulutettu, niin haluan loma-aikoina vain velttoilla yhdessä aviomieheni kanssa.

MAALISKUU 2011/Virve Arjanne

1. Olen jumpannut noin 3-vuotiaasta saakka: Ennen kouluikää kävin erilaisissa äiti-lapsi-, satujumppa- ja satubalettiryhmissä. Kouluikäisenä harrastuspalettiin tulivat sitten varsinaiset voimistelulajit – joukkuevoimistelu (silloin vielä naisvoimistelu), rytminen voimistelu ja telinevoimistelu. Mitään lajeista en kuitenkaan harrastanut erityisen korkealla tavoitetasolla, harjoituksia oli viikossa korkeintaan kolme lajia kohden, mutta salille pääsin voimistelemaan eri lajien puitteissa kuitenkin lähes joka päivä.

Valmentajana olen toiminut jo yli 20 vuoden ajan. Aloitin valmentamisen alun perin telinevoimistelusta Alppilan Salamissa, josta siirryin PNV:n temppukouluryhmien ohjaajaksi ja sitä kautta sitten joukkuevoimisteluvalmentajaksi. Joukkuevoimistelun valmentajakoulutuksista olen suorittanut nk. lajitutkinnon. Seuraava etappi onkin sitten Valmentajan ammattitutkinto. Olen myös joukkuevoimistelun I-luokan tuomari.

Siviilipuolen opiskeluni olen tehnyt Helsingin yliopistossa, jossa olen lukenut musiikkitiedettä (sekä sivuaineina teoreettista filosofiaa ja matematiikkaa). Nykyisin ”harrastan” musiikkia opettamalla kerran viikossa yleistä musiikkitietoa Käpylän musiikkiopistossa.

2. Tällä hetkellä valmennan Gloriaa, Auroraa ja Mimosa/Mimosetteä. Glorian kanssa olemme viime aikoina hioneet kilpailuohjelman koreografiaa ja sitä, että saamme joukkueen voimistelijoiden hyvät perusvoimistelutaidot ja fyysiset ominaisuudet näkymään entistä selvemmin myös itse ohjelmassa. Auroran harjoituksissa on taas keskitytty fyysisten ominaisuuksien kehittämiseen ja yksittäisten taito-osien hiomiseen, kun ohjelma on jo melko hyvin ”kasassa”. Mimosa/Mimoseten kanssa järjestys taas on ollut lähes päinvastainen – alkukevät meni osien ja fyysisten ominaisuuksien parissa, nyt on vuorossa ohjelmaopettelu. Kokemus on opettanut, että eri joukkueiden kanssa toimivat välillä hyvinkin poikkeavat harjoitusohjelmat.

Varsinaisen valmennustyön ohella teen töitä myös seuran toimistolla. Seuran nuorisovalmennuspäällikkönä suunnittelen paitsi ”omien” joukkueitteni toimintaa myös seuran valmennuksen kokonaisuuden toimintalinjoja yhteistyössä muiden valmentajien ja PNV:n hallituksen kanssa. Toimistoajasta osa kuluu myös valmennuksen rutiinien pyörittämiseen.

3. Valmentamisessa parasta on, kun pystyy auttamaan voimistelijoita toteuttamaan omia unelmiaan ja kehittymään lajissa, joka on yksi elämän tärkeimmistä asioista sekä tyttöjen että itseni elämässä. Kaikki tekevät töitä yhteisten päämäärien eteen täysillä ja intohimoisesti – tästä työstä on rutiininomainen suorittaminen kaukana!

Haastavimpina tilanteina koen ne, kun asiat eivät kaikkien kovasta panostuksesta huolimatta sujukaan aivan toivotunlaisesti – kilpailuohjelma ei jostain syystä tunnu millään ”valmistuvan”, joku tyttö (tai jopa joukkue) lopettaa yllättäen, kisoissa tulee epäonnistumisia… Rankkoja tilanteita ovat monesti myös joukkuejaot tai vanhemmilla voimistelijoilla varamiespäätökset. Näissä tilanteissa valmentaja joutuu välillä punnitsemaan joukkueen edun ja yksittäisen voimistelijan edun välillä. Valintoja on pakko tehdä ja vastuu sekä joukkuetta että yksittäistä voimistelijaa kohtaan painaa hartioilla.

4. Pakilan Voimistelijoissa parasta on, että meillä voimistelijoille annetaan mahdollisuus kehittyä pitkälle tässä upeassa lajissa, mutta samalla pidetään huolta siitä, että matka huipulle on itsessään antoisa, elämysrikas ja opettavainen. Voimistelija ja hänen urheilijan polkunsa on ajattelun ja toiminnan keskiössä. Kehittämiskohteiden osalta toivoisin, että PNV:ssä olisi jokaisessa ikäluokassa mestaruussarjajoukkueiden lisäksi myös kilpasarjan joukkueita.

5. Tärkein tavoitteeni valmentajana on mahdollistaa valmennettavieni optimaalinen kehitys kohti omia tavoitteitaan. Toivon, että harjoituksissani voimistelijat kasvavat rakastamaan harrastamaansa lajia ja harjoittelua sekä oppivat nauttimaan täysillä tekemisen tunteesta. Toivon myös pystyväni antamaan eväitä siihen, että voimistelijat löytävät tavan ilmaista itseään lajin kautta.

6. Voimistelu täyttää suurimman osan elämästäni, mutta yritän päivittäin irrottaa aikaa myös lukemiselle tai musiikin kuuntelulle. Yleensä sopiva hetki tähän on iltaisin – ennen nukkumaan menoa joko luen jotain hyvää kirjaa (jännityksen ja kauhun jätän muille, muuten olen melko kaikkiruokainen) tai sitten kuuntelen musiikkia (tämän suhteen olen puritaanisempi, vain tarpeeksi korkeatasoinen klassinen musiikki käy).